TÄSTÄ ETEENPÄIN

hän nojaa leuan polviin
ja polviinsa hymyilee
lumi säihkyy auringossa
on vain kiireetöntä aikaa

sarja aurinkoisia päiviä joina
hän tietää saavansa kaiken

kukaan ei koskaan
tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan
oo sitä miltä ensin näyttää

enää hän ei hymyile
vaan katselee totisena
kuinka keväällä sade hakkaa
vie lumen mukanaan

hän miettii kuraisella tiellä
ettei taida haluta mitään

kukaan ei koskaan
tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan
oo sitä miltä ensin näyttää

miten niin rumaa
voi edes tulla vastaan
tästä eteenpäin hän itkee
salaa ainoastaan

-Scandinavian music group-

Jos joku johon luottaaa yli kaiken, ei olekaan sitä, miltä näyttää. Miten uskaltaa myöntää sen, kohdata ja käsitellä - olla vain oman itsensä varassa?