maanantai, 3. toukokuu 2010

I´m back

Takaisin hylätyn, unohdetun blogin luo. Ilmeisesti minulla ei oikeasti ole tällaiselle tarvetta. Oikeasti haluaisin aloittaa sisustusblogin tai jotain... ehkä jos haave toteutuu, se toinen haaveeni - se suurin täytyi unohtaa.

Se toinen haave on rintamamiestalo omassa rauhassa joen rannalla. Nyt se on lähimpänä toteutumistaan kuin koskaan. Mutta olen jo tämän suhteen aika pessimisti. Vuosia sitä omaa paikka olemme etsineet ja aina on ollut seurauksena pettymys. Nyt tuntuu, että jos tämäkin päättyy pettymykseen, ei uutta mahdollisuutta koskaan tule. Liian monta kertaa turhia toiveita ja pettymystä. Tämä olisi niistä suurin ja vaikein.

Noin muutoin, ei ihmeitä, elämä soljuu uomassaan, pääsääntöisesti pysähtyneenä suvantona, vain pieniä koskia matkalla. Kuitenkin elän sitä "sitten kun -elämää", eli kuten monta viime vuotta on olleet sitä pysyvän pesän odotusta, elämän alkamisen odotusta tavallaan. Kun on jo yhdestä suuresta haaveesta joutunut luopumaan, eikö se riitä?

perjantai, 27. kesäkuu 2008

Päivän lyriikka

Taistelija - Kari Tapio

...Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Silloin miehet oli viljaa, jota halla vei
Kuvat menneisyyden kulkee lastina
Etulinjaan palaa öisin uudestaan

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Monta haavetta nuo vuodet silloin hautaan vei
Silti toivon näki jossain siintävän
Eikö kuuluis hälle hieman enemmän?

Hän on tähtäimensä takaan nähnyt toisen ihmisen
Joka marssi tahtiin toisten käskyjen
Silti taistelunsa taisteli, me saimme vapauden!
Hän on ylpeä ja nöyrä eessä sen
Tätä maata vielä jaksoi rakentaa hän kuitenkin
Kynsin, hampain, rukouksin, kyynelin
Päivä mailleen painuu, takansa taival ankarin
Reissu raskas niin on ollut sankarin...

 

Tää kappale kaikkinensa on niin koskettava.

perjantai, 18. tammikuu 2008

Tästä eteenpäin (päivän lyriikka)

TÄSTÄ ETEENPÄIN

hän nojaa leuan polviin
ja polviinsa hymyilee
lumi säihkyy auringossa
on vain kiireetöntä aikaa

sarja aurinkoisia päiviä joina
hän tietää saavansa kaiken

kukaan ei koskaan
tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan
oo sitä miltä ensin näyttää

enää hän ei hymyile
vaan katselee totisena
kuinka keväällä sade hakkaa
vie lumen mukanaan

hän miettii kuraisella tiellä
ettei taida haluta mitään

kukaan ei koskaan
tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan
oo sitä miltä ensin näyttää

miten niin rumaa
voi edes tulla vastaan
tästä eteenpäin hän itkee
salaa ainoastaan

-Scandinavian music group-

Jos joku johon luottaaa yli kaiken, ei olekaan sitä, miltä näyttää. Miten uskaltaa myöntää sen, kohdata ja käsitellä - olla vain oman itsensä varassa?

 

maanantai, 17. joulukuu 2007

Ruisleipää

Tämä on nyt jo vanha kuvakin ja vanha juttu. Sain vasta nyt aikaiseksi laittaa tänne. Eli elämäni ensimmäiset ruisleivät. Kuvassa on enää jäljellä limppu halkaistuna, sillä reikäleivät eivät ehtineet kuvaan matkallaan vatsoihin.

Tein edellisenä päivänä juuren ja leivoin seuraavana. Olivat erittäin hyviä, luulisin että suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että käytin jauhoina näitä  00000034-tn.jpg (saa kai täällä mainostaa?) 

1139691.jpg 

keskiviikko, 12. joulukuu 2007

Kaukaa lähelle

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

 

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

 

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

 

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

 

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa

 

-Apulanta-