Meidän ihana pampula, höpsönkökkiäinen, koiramme, on poissa.
Muru on ihan suruissaan... niin kuin tietysti minäkin.
Koskaan ei voi olla toista samanlaista; hellyydenkipeää, omituista, lutuista, hassua.... Sen silmät oli niin vetoavat, kun se odotti rapsutusta. Sen tassut tuoksuivat hyvälle kun se nukkui välissämme.
Kiitos näistä reilusta kahdesta vuodesta - kaipaamme sinua niin.
Kommentit