Se toinen haave on rintamamiestalo omassa rauhassa joen rannalla. Nyt se on lähimpänä toteutumistaan kuin koskaan. Mutta olen jo tämän suhteen aika pessimisti. Vuosia sitä omaa paikka olemme etsineet ja aina on ollut seurauksena pettymys. Nyt tuntuu, että jos tämäkin päättyy pettymykseen, ei uutta mahdollisuutta koskaan tule. Liian monta kertaa turhia toiveita ja pettymystä. Tämä olisi niistä suurin ja vaikein.

Noin muutoin, ei ihmeitä, elämä soljuu uomassaan, pääsääntöisesti pysähtyneenä suvantona, vain pieniä koskia matkalla. Kuitenkin elän sitä "sitten kun -elämää", eli kuten monta viime vuotta on olleet sitä pysyvän pesän odotusta, elämän alkamisen odotusta tavallaan. Kun on jo yhdestä suuresta haaveesta joutunut luopumaan, eikö se riitä?

...Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Silloin miehet oli viljaa, jota halla vei
Kuvat menneisyyden kulkee lastina
Etulinjaan palaa öisin uudestaan

Jotkut arvet näkyy päälle, jotkut ei
Monta haavetta nuo vuodet silloin hautaan vei
Silti toivon näki jossain siintävän
Eikö kuuluis hälle hieman enemmän?

Hän on tähtäimensä takaan nähnyt toisen ihmisen
Joka marssi tahtiin toisten käskyjen
Silti taistelunsa taisteli, me saimme vapauden!
Hän on ylpeä ja nöyrä eessä sen
Tätä maata vielä jaksoi rakentaa hän kuitenkin
Kynsin, hampain, rukouksin, kyynelin
Päivä mailleen painuu, takansa taival ankarin
Reissu raskas niin on ollut sankarin...

Tää kappale kaikkinensa on niin koskettava.

-Scandinavian music group-

Jos joku johon luottaaa yli kaiken, ei olekaan sitä, miltä näyttää. Miten uskaltaa myöntää sen, kohdata ja käsitellä - olla vain oman itsensä varassa?

Tein edellisenä päivänä juuren ja leivoin seuraavana. Olivat erittäin hyviä, luulisin että suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että käytin jauhoina näitä   (saa kai täällä mainostaa?) 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa

Hän ei koskaan parane, ellei mikään muutu. Jotakin olisi pakko tehdä, mutta mitä?

Jos kissaa ei nosteta koskaan pöydälle, jos oikeita asioita ei käsitellä ja yksi tärkeä ihminen suljetaan ulkopuolelle, eletään valheessa, mikään ei koskaan muutu.

Please, anna hänen auttaa itseäsi. Päästä hänet lähellesi - ei hän ole paha ihminen. Hän rakastaa sinua.

Muru on ihan suruissaan... niin kuin tietysti minäkin.

Koskaan ei voi olla toista samanlaista; hellyydenkipeää, omituista, lutuista, hassua.... Sen silmät oli niin vetoavat, kun se odotti rapsutusta. Sen tassut tuoksuivat hyvälle kun se nukkui välissämme.

Kiitos näistä reilusta kahdesta vuodesta - kaipaamme sinua niin.

Niin yksikertaista kai
voi vain onni olla,
niin yksinkertaista
Toisella on toisensa,
eipä muuta tarvita

Kun toisella on toisensa,
on kaikki yksinkertaista
Se kuulostaa niin helpolta,
et' se ei voi toimia

Se kuulostaa niin helpolta,
et' se ei voi toimia
Se kuulostaa niin helpolta,
ei siihen uskoo uskalla

Tuosta tuli mieleen, että hekin ovat vielä yhdessä, vaikka varmasti jos miehen sisko olisi oikein nipo, hänellä riittäisi ratkuttamista miehestään. Ja joku hänen sijassaan olisi eronnut aikaa sitten kun mies ei ole täydellinen. Hyvä mies ja hyväsydäminen pohjimmiltaan se on oikeasti, täytyy ymmärtää jokaisen heikkouksia.